tintinluomukset (a) gmail.com

Kommentti olisi iloinen yllätys :-)
You can also leave comments in English :-)
Pode deixar comentários em português tambem :-)

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Jotain valmistakin


Hiihtoloma tuli ja meni. En hiihtänyt, mutta en myöskään tehnyt ihan niin paljon käsitöitä kuin olin suunnitellut. Jotain kuitenkin :-)

Jos Poika esittää joskus kaikenlaisia vaatimuksia, niin isäni on vähintäänkin yhtä vaativa. Pyysi jo joululahjaksi (äitin kautta tosin) uutta pipoa. Helppo nakki (tai näin ainakin luulisi). Pipon pitäisi olla vuoritettu, kun liki neljäkymmnetä vuotta vanha vuoritettu pipo oli sanonut sopimuksensa irti. Äitini oli tuon edellisen pipon tehnyt ja käyttänyt vuorikankaana omia alushousujaan.

Malliksi valitsin Jacques Costeaun ja langaksi nurkissa pyörinyttä SeiskaVeikkaa. Silmukkamäärän kanssa oli hieman hakemista, mutta blogeja selailtuani päädyin 100 silmukkaan. Vuoritus hieman arvelutti, mutta ajattelin markkinoida kaupasta ostettavaa kypärämyssyä vuoriksi. Neuloin pipon ja latoin sen joulupakettin (päättelemättömänä kuitenkin, jos vaikka joutuisin sitä muokkaamaan vielä).

Pipo osoittoutui hieman kireäksi ainakin, jos oli tarkoitus laittaa vuorikin. On kuulemma oikein sopiva syksyyn ja kevääseen, mutta ei koville pakkasille. Jos kuitenkin saisi sellaisen vuoritetun pipon. Lupasin neuloa uuden isommalla silmukkamäärällä.

Jacques Costeau II lähti liikkeelle 120 silmukalla. Otin sen hiihtolomalle mukaan sovitettavaksi. Mittailin ja sovittelin ja neuloin varmuuden vuoksi vielä vähän lisää. Aloitin kavennukset, kun reunaa oli 27 cm. Se olikin sitten liikaa. En kuitenkaan purkanut pipoa vaan ompelin pysyvän käänteen pipon reunaan ja ajattelin, että se ainakin olisi lämmin. Ehdotin isälle uudelleen kypärämyssyä vuoriksi. Jos siihen kuitenkin saisi kiinteän vuorin.

Ei siinä sitten muu auttanut kuin kysellä äitiltä sopivia alushousuja vuorikankaaksi. Hieman kulahtaneeet pitkikset olivat mukavan tuntuista ja riittävän venyvää kangasta, joten ne päätyivät vuoriksi. Onneksi oli käytettävissä kaksi lahjetta, sillä ensimmäisestä vuoripiposta tuli taas liian kireä. Toista sitten sovittelin ja ompelin ja sovitin ja ompelin, kunnes isä oli tyytyväinen lopputulokseen. Siinä vaiheessa alkoi aika olla kortilla ja täytyy tunnustaa, että vuorin kiinnittäminen pipoon jäi äitin hommaksi. Samoin kuin kuvan ottaminenkin.

Ja sitten pakkaset loppuivatkin :-).

Toinen hiihtolomaprojektini oli kirjoa veljentyttöjen lapasiin Hello Kitty kuviot. Kirjontamallin löysin Suden silmukoista. Kiitos siitä! Jotenkin kuvittelin silmukoitten jäljittelemisen olevan nopeampaa. Mutta on vain tunnustettava, että lapasen neulominen on nopeampaa kuin koristeleminen. Toistaiseksi on valmiina puolitoista Hello Kittyä ja harkitsen vakaasti toisen parin kirjomisen unohtamista. Tai sitten on jatkettava harjoituksia, jos vaikka homma nopeutuisi vähitellen. Voitteko muuten kuvitella, että minulla on kuusi lapasta ja yhdestä puuttuu peukalo? Siis yksi peukalo!

5 kommenttia:

Sude kirjoitti...

Koville on ottanut pipon tekeminen kun on laatutietoinen lahjan saaja :)Jospa se nyt kestää seuraavat 40 vuotta, ettei äiti joudu kohta kulkemaan ilman pöksyjä :) :)
Täytyy myöntää, että minullakin menee lapasten kuvioimiseen enemmän aikaa kuin itse neulomiseen. Vaan onhan se ihan mukavaa näpräämistä :)

Leena kirjoitti...

Isäsi vaativuus pipoasiassa oli viehättävää lukemista. Harmi ettet ennättänyt saada kuvaa

Worsted Knitt kirjoitti...

Kyllä ne lahjan saajat joskus tietävät tasan tarkkaan mitä tarvitsevat! Mutta tulee sitten ainakin mieleinen. Hauska tarina!

Tintti kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Tintti kirjoitti...

(Tuli niin monta kirjoitusvirhettä tuohon kommenttiini, että oli perfektionismiin taipuvaisena ihmisenä pakko poistaa se - todellisuudessa se oli täyttä siansaksaa)

No eipä voi isä valittaa, että olisi jotenkin vääränlainen, kun joka välissä pääsi vaikuttamaan lopputulokseen :-)

Äiti lupasi lähettää kuvan piposta.

Mun täytyy Sude vaan harjoitella lisää :-)